gozzytix.net

Tuikku-kulta viettää tänään 13-vuotissynttäreitään! Juhlan kunniaksi leivoimme (maksa-riista)kakun, siinä oli kermakuorrutus ja 13 vaaleanpunaista kynttilää, ja tietysti sydämenmuotoisia keksejä koristeena <3

Tuiren 13-vuotiskakku!

Kylläpä maistuu, Tuire tuumaa.

Nyt kieli keskellä suuta, ettei kakunpala tipahda.

Vaasan koiranäyttely on sujunut meidän poppoolta joka vuosi poikkeuksellisen hyvin, eikä tämäkään kerta tuottanut pettymystä. Kehässä olivat omasta porukasta veteraanit Ossi ja Tuire ja lisäksi neljä meidän poikien jälkeläistä. Koko porukalla meni huippuhyvin!

Karkkarikääpiöissä Ossi vei ROPin, Ossin poika Thoma oli PU-2 ja sai sertin ja cacibin ja Mambon poika Pavel PU-3 ja sai varasertin ja varacacibin! Normikarkkareissa Gigon poika Jere oli PU-2 ja sai heti ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystä viimeisen muotovalion arvoon vaadittavan sertin! Jere sai myös varacacibin, joka vahvistetaan cacibiksi. Ossin ja Merin tytär Lyyli oli huimasti PN-1 ja VSP junnuluokasta ja sai tietty myös sertin! Tulipa monta huutomerkkiä, mutta ehkä näiden tulosten perään saa laittaakin :-) Huimaa lapsukaiset, isipapat lähettävät paljon onnea jälkikasvulleen ja kiitos omistajille, kun tuotte pentuja kehiin. Mäykyt arvosteli Karin Bergbom.

Shibakehällä ei mennyt yhtään huonommin, Tuire-mummeli oli huimasti ROP ja ROP-vet! Shibaset tuomaroi Jarmo Vuorinen, jonka kehistä Tuire on aikanaan uraansa aloitellut ollen pentunäyttelyssä ROP & RYP-4. Tuirea ei häirinnyt edes kaksi kertaa kehän keskeyttänyt palohälytys, taitaa olla jo sen verran konkari näissä piireissä ettei pienistä hätkähdä ;-)

Isot kehät sujuivat myös hienosti, sillä Ossi oli RYP-2 ja BIS-2-veteraani. Vetskut arvosteli Carl-Gunnar Stafberg Ruotsista.

Ossi BIS-2-veteraani.

Ossi ja lapset, vasemmalta poika Thoma, tytär Lyyli ja Ossi.

Pääsiäisen viettoon kuuluu perinteisesti yksi päivä Lappeenrannan näyttelyssä eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Mukana menossa olivat veteraanit Ossi ja Tuire. Ossi oli PU-3 ja ROP-veteraani, tuomarivaihdoksen myötä mäykyt arvosteli Jurate Butkiene. Shibaset tuomaroi Robert Bambach ja Tuikku-mummo meni ja voitti koko rodun! Tuloksena Tuirelle siis sekä ROP & ROP-veteraani. Ryhmäkehistä ei enää tullut lisämenestystä.

Outi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo harrastaa kaikennäköistä: näyttelyistä se on muotovalio, mejäkokeista jälkivalio, pienoismäyräkoirien taipumuskoe on suoritettu ja harrastelun tasolla ovat toko, agility ja rallitoko. Ouska on kyllä ihan lottovoitto luonteeltaan! Alla pari kuvaa Outista tokoilemassa. Vähän jo haaveilen, josko joskus uskaltautuisimme ihan kisoihin asti, mutta vielä emme ole sillä tasolla, Outi vaatii aika usein lihapulla-palkkaa ;-)

Sivulle!

Seuraa!

Tänne!

Paikka!

Sivulletulo on hauskinta! Ilmeisesti tämän liikkeen osaan opettaa, sillä myös Tuiren mielestä sivulletulo on aina ollut kaikkein paras tehtävä.

Pitkästä aikaa vähän kaulapantojen tekoa, Ossi sai uuden koirakaulapannan ja Hipalle söpö sienipanta. Se jää kyllä nopeasti pieneksi, mutta äkkiäkös sitä sitten taas uuden pannan tekee.

Ossille uusi ruskea panta heijastinnauhalla.

Ja Hipalle söpö sienipanta. Valitettavasti se muuttui ensimmäisen lenkin myötä harmaanrapaisen väriseksi, mutta onneksi on pesukone.

Hippa ja hieno panta.

Ossi, Outi ja Tuire palkittiin Etelä-Hämeen koirakerhon vuosikokouksessa edellisvuoden näyttelymenestyksistä. Ossi oli vuoden voitokkain näyttelykoira ja Outi voitokkain nuori näyttelykoira. Palkinnoksi koirat saivat herkkuja ja leluja. Ossi voitokkaimpana sai valita ensin ja halusi oranssin karvaotuksen, papukaija se kai oli. Outille jäi siis majavanahka ja Tuirelle sammakkovinku.

Ossi, melkein 13-v, leikkii edelleen. Tosin nykyään sen pehmoleluleikit on enemmän nutustamista ja selällään kiemurtelua kuin niiden perässä juoksemista.

Ihana karvainen pallero.

Outilla on majavanahka.

Ouska yrittää saada iskää leikkimään.

Onpa tylsä tyyppi, kun ei tule riehumaan, Outi mietiskelee.

Onneksi talossa on Hippa, se ottaa kaikki leikkihaasteet vastaan!

Aloitetaan viikon kohu-uutisella. Hippa, 13 viikkoa, kääpiömäyräkoiran pentu, oppi viikonloppuna hyppäämään sänkyyn. Hyppytekniikka näyttää olevan kunnossa, sekä ylös että alas. Vähän hirvittää, mutta minkäs teet. Sohva on vähän korkeampi, joten sinne Hippa ei yrityksistä huolimatta vielä viikonloppuna yltänyt. Maanantaina tämäkin rasti oli suoritettu. Oivoi vanhusparkoja, enää ei pääse Hippaa minnekään karkuun. Taidan saada Hipasta kaverin agilityyn.

Hipan ja Outin touhuja.

Outi-pääsiäispupu odottelee tulevia pyhiä.

Nyt en kyllä oikein kuullut, mitä huutelet?

Outi rakastaa tavaroiden, etenkin sukkien, kantamista. Mitä enemmän kamaa, sen parempi! Välillä Outilla on mahdoton ongelma, kun samalla kun ottaa uuden tavaran suuhun, joku toinen tippuu. Toistaiseksi se on saanut lopulta kaiken haluamansa mahtumaan matkaan, mutta pakkaamiseen on saattanut kulua hetki.

Kaksi sukkaa, siilipehmo ja narupallo, hyvin mahtuu.

No hemmetti, ei mahtunutkaan, paree siis vain keskittyä leikkimiseen.

Oooh, kirpparilta löytyi Brion pehmomäyrä!! En ainakaan vielä raaskinut antaa sitä koirille.

Olen iloinen, tuon hymyn huulille.

Olen niin isopäinen, etten meinaa pysyä pystyssä.

Viikolla oli Kanta-Hämeen Mäyräkoirakerhon vuosikokous, jossa Outi ja Sissi palkittiin valiolusikoilla. Outi oli lisäksi aktiivimäykkykilpailun toinen. Kokouksesta kotiin tultuani totesin, että Outi tosiaankin oli ollut aktiivinen. Mutta mitä ihmettä se oli tehnyt?!?

Eihän Outi tuhoa ikinä mitään. Mistä ihmeestä se on löytänyt muovipussin, kumilenksun ja vaahtomuovia?!?

Syyllinen paikallistettu. Possu oli kuollut.

Sekin sitten selvisi. Pienet possut on tehty paitsi vanutäytteestä, myös muovista, kumilenkistä ja vaahtomuovinpalasta. Jotenkin ei kuulosta kovin turvalliselta koiranlelulta?

Ai mikä possu? Mä oo nähnyt mitään possua.

Ai tää, oisit heti sanonut. No siis mä tein vain näin…

…ja sitten siinä kävi noin, yhtäkkiä possu oli pitkin kämppää.

Hevonenkin oli joutunut pahoinpitelyn uhriksi, mutta oli selvinnyt tällä kertaa vain toisen korvan ja tuntosarven menetyksellä.